Entinen kiinteistönhoitaja Markku Hakso on tänään leppoisan oloinen eläkeläinen ja hänen puolisonsa Viena Hakso topakka mutta lämmin ihminen. He iloitsevat ensimmäisestä lapsenlapsestaan, joka on juuri täyttänyt vuoden. Elämä on mallillaan tänään. Vuonna 2011 asiat olivat toisin.
”Markku oli juuri pari vuotta sitten toipunut virtsarakkosyövästään, kun hän sai sitkeän yskän, joka ei parantunut millään”, Viena kertoo.
”Koska minulla oli taustalla tuo edellinen syöpäsairaus, ja olin röyhytellyt tupakkaa 35 vuotta, pääsin todennäköisesti vähän helpommin tutkimuksiin. Näin oletan. Keuhkokuvassa löytyi täplä ja näytepala vahvisti, että kyseessä oli oikeassa keuhkossa osin keuhkoputken päällä oleva syöpäkasvain. Jatkotutkimuksissa selvisi, että se ei onneksi ollut lähettänyt etäispesäkkeitä. Niinpä minun kohdalleni valikoitui leikkaushoito, jossa koko oikea keuhkoni poistettiin avoleikkauksessa”, Markku muistelee.
Leikkauksen jälkeisistä kivuista selvittyään Markku alkoi tajuta, että loppuelämä menisi yhden keuhkon avulla hengitellen. Mielen valtasi apeus. ”Silloin onneksi Viena kehotti minua hakemaan pääsyä mielenterveyshoitajan puheille. Vienan omakin jaksaminen oli aika kovilla”, Markku muistelee ja lisää: ”Siihen aikaan ei ollut hoitopolkukuvauksia emmekä alkuun ymmärtäneet hakea apua edes Syöpäyhdistyksestä.”
Tukihenkilönä toimimisesta apua myös itselle
Nyt on toisin. Markku kouluttautui Syöpäyhdistyksen tukihenkilöksi. ”Siitä oli minulle itsellenikin apua. Olen saanut kuunnella monet hyvät koulutusluennot ja puhua asiasta.”
Hoitopolun kuvaamisesta pariskunta kokee olevan paljon hyötyä potilaalle ja potilaan läheisille. ”Diagnoosin saatuaan ei välttämättä kykene heti ajattelemaan läheskään kaikkia käytännön asioita. Sitten alkaa miettiä, mitä minulle seuraavaksi tapahtuu varsinkin, jos ei ole aikaisemmin perheessä syöpää kohdannut. Hoitopolku kertoo selkeästi eri vaiheet. Eri poluista näkyy etenemisjärjestys silloin, kun selviää pelkällä leikkauksella tai silloin, kun liikkuu toista polkua pitkin, säde- tai lääkehoitoa saaden”, Markku kertoo.
”Minusta on hienoa, kun hoitopolkukuvauksessa muistutetaan ja neuvotaan psykososiaalisen avun saannista sekä erilaisista muista tukimahdollisuuksista. Se auttaa myös läheistä, joka usein hoitaa arkea potilaan keskittyessä hoitoihin ja toipumiseen”, Viena lisää.
Hoitopolku antaa myös toivoa
Viena muistuttaa lopuksi myös yhdestä tärkeästä asiasta: ”Hoitopolku ja sen myötä tavoitettavat tukihenkilöt viestivät siitä, että aina on toivoa. Syövästä voi parantua, jopa keuhkosyövästä. Markkukin on vuosien myötä oppinut elämään hengenahdistuksen ja uupumuksen kanssa, jota väkisin esiintyy, kun hengittää vain yhdellä keuhkolla. Leikkauksen jälkeisenä aikana Markku ei alkuun halunnut lähteä edes lyhyelle kävelylle, kun pelkäsi hengen loppuvan. Minä sanoin, että mennään ja haen sinut vaikka autolla pois, jos et jaksa takaisin kotiin. Nyt Markku on melkein paremmassa kunnossa kuin ennen sairautta, jos hieman leikkisästi todetaan”, Viena nauraa.
Markku haluaa välittää samaa viestiä tukihenkilön roolissaan. ”Sanon aina puhelinkeskustelujen lopuksi, että kerro ihmeessä sairaudestasi läheisille ja pyydä apua, se auttaa paljon. Ja minulle saa soittaa useammankin kerran, jos jokin kysymys myöhemmin vielä askarruttaa.”
Katso video, jossa syöpätautien erikoislääkäri Jussi Koivunen OYSsta sekä Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Seppo Rajaniemi yhdessä Markku Hakson kanssa kertovat keuhkosyöpäpotilaan hoitopolusta.
Lähteet OYS keuhkosyöpäpotilaan hoitopolku. www.ppshp.fi
FI-NON-00802 06/2022
Mainos